torstai 24. maaliskuuta 2016

Kuueläin kurkkumaasta


Plasto valmisti 70-luvulla ihan mahtavia menopelejä, kurkkumopoja! Viralliselta nimeltään otus on Kuueläin Kurkkumaasta ja minun omani nimi oli Möhkö.
Möhkö oli tosi rakas ja sillä rullattiin niin sisällä kuin ulkonakin. Jossain vaiheessa Möhkö on lähtenyt vihreämmille kurkkumaille ja se on aina silloin tällöin harmittanut. Kaikkea ei tietysti voi säästää, mutta...
Kun sitten bongasin Torista myynnissä olevan Kuueläimen, niin tartuin kiinni heti.




Ajoimme Helsinkiin hakemaan kurkun kotiin ja saimme kuulla traagisen tarinan myyjän lapsuudesta. Myyjä oli 70-luvun lapsia kuten minäkin ja myös hänellä oli ollut kurkkumopo. Myyjän äiti oli kyllästynyt mopon kolinaan ja päättänyt hankkiutua eroon kurkusta. Lapselle kerrottiin, että ovi oli jäänyt auki ja mopo päässyt karkuun! Voi surkeutta! Rakasta mopoa oli tietysti etsitty hurjasti, mutta karannut mikä karannut.






Nyt aikuisena hän on siis hankkinut tämän uuden kurkun ja kunnostanut sen entiseen loistoonsa. Vain tuntosarvet ovat nysät, ne pitäisi vielä saada uusittua. Pyörät ja akselit on vaihdettu varaosakurkusta ja uudet silmät teetetty tarrafirmassa. Mopossa oli myös lommoja, jotka hän on korjannut puhaltamalla paineilmaa kurkun kärsästä sisään.
Kurkku on entisöity rakkaudella ja saimmekin sen mukaamme vain lupaamalla, että se pääsee hyvään kotiin :)

Plasto valmisti kurkkuja vihreänä, keltaisena ja vaaleanpunaisena. Itse en ole koskaan nähnyt kuin vihreitä ( vai laskettaisiinko tämä meidän uusi keltaiseksi? Ainakin se on paljon kirkkaampi vihreä, kuin lapsuuteni kurkku. ) Vaaleanpunainen olisi aivan ihana! Plasto on alkanut valmistaa uudelleen joitakin retroleluja, mutta kuueläin ei ainakaan tässä muodossa tee paluuta. Se keikkaa helposti, eikä täytä nykyajan leluturvallisuusvaatimuksia.

Pikku-Ukkomme ei vielä pysy mopon selässä, mutta kovasti kurkku jo kiinnostaa!











torstai 17. maaliskuuta 2016

3






Jos joku ei vielä ole lukenut Rhonda Byrne:n kirjaa "Salaisuus", niin kehotan lukemaan. Onhan siinä jonkin verran huuhaatakin (siis minun mielestä), mutta enimmäkseen ihan asiaa. Positiivista asiaa. Sellaista asiaa, joka voi muuttaa ajattelun ja elämän ihan kokonaan. Minulla se muutti.

Kirjan tärkein sanoma on vetovoiman laki, eli miten positiiviset ajatukset vetävät puoleensa positiivisia tapahtumia. Samoin toimivat tietysti negatiiviset. Ajattelemalla voit muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan; Saat sen, mihin uskot. 
Tämä on kirjan "salaisuus" tiivistettynä. On siellä paljon muutakin, lue ite.

Minun tekisi usein mieli valittaa, niin täällä blogissa kuin esim. Facebookissakin. Moni asia pännii ja olisi kiva saada myötätuntoa ja ymmärrystä kanssakärsijöiltä. Terveydentila, sää, väsymys, politiikka, idiootit ihmiset jne, tiedättehän te. Minulla on kiivas temperamentti ja raivostun helposti ja hyvin nopeasti. Pyrin kuitenkin pitämään mölyt mahassa ja keskittymään vain positiivisuuden levittämiseen. 
Siksipä tämäkin postaus, jossa kerron kolme mukavaa asiaa tältä viikolta:


1. Uudet korvikset

En ole ollenkaan materialistinen ihminen, mutta nämä uudet korvikset tekevät minut tosi iloiseksi. Ne ovat nimeltään "Mai the Little Monster" ja rakastan niitä. Muutkin Poola Katarynan korut ovat hienoja, mutta nämä ovat parhaimmat. Valmistusmateriaali on 100% suomalaista koivua ja ne ovat tosi kevyet, vaikka ovatkin suuret.




Korvisten mukana tuli pieni lappu, jossa oli ajattelemisen aihetta:



( Lopulta kadumme vain niitä mahdollisuuksia, joihin emme tarttuneet )



2. Pääsiäinen 

Tiput, puput ja kanat ovat ihania! Yleensäkin kaikki pääsiäiseen liittyvä (pois lukien kaikki uskonnollisuus) on suloista. Pääsiäinen on kevään juhla, jolloin luonto antaa jo merkkejä talven väistymisestä. Pääsiäiseen ei liity sellaista stressiä kuin jouluun, pelkkää iloa ja valoa vain. 



Kana Villa Nokkosesta.




Lasiset puput Pentikiltä ja munakuppi kirppikseltä.


 
3. Mukavat tulevaisuuden suunnitelmat

vimme eilen ystäväni kanssa Helsingissä Myymälä 2016 messuilla. Meillä on kaikenlaista kivaa suunnitteilla ja kesällä pitäisi olla jotain valmistakin. 
Vauva jäi mummun hoitoon messupäivän ajaksi ja oli mukava päästä hieman "tuulettumaan". 
Photoboothiakin kokeilimme, tietysti :) Kuvassa poseeraavat Rva Kotkot ja Nti Närhenmuna.