perjantai 26. helmikuuta 2016

Psst!




Ankka-kaupassa on ALE!

Aku on mun ehdoton suosikki sarjakuvista ja olen lukenut Akuja lapsesta asti. Tällä hetkellä mulle ei tule lehteä, mutta ostelen (keräilen) Akun kovakantisia sarjakuvakirjoja. Ankka-kaupan alesta niitä saa hyvällä hinnalla. Lisäksi metsästän niitä kirppikseltä. Mulla on puhelimessa kuvia niistä kirjoista, jotka meiltä jo löytyy. Kuvia käytän apuna, kun teen kirppiksellä löytöjä.

Ostaminen Ankka-kaupasta on nyt ekaa kertaa erilaista, kun meillä on tuo pikkuinen. Tulee selattua myös lasten juttuja. Bo:lle ostin nyt pehmeän Nalle Puh-kirjan ( 4,00€ ) sekä Bambi-viltin ( 8,90€) ja kirjan ( 4,90€ ).




Itselle ostin mm. Aku Ankka -lehden juhlakirjan sekä Sarjisextroja. Mietin jo sitäkin, että osaakohan Bo lukea niitä aikanaan siististi, sillä olen aika tarkka niiden suhteen! Kirppikseltäkin ostan vain uuden veroisia. Voihan tietysti olla, ettei pikkuista edes kiinnosta Aku. Itse muistan lapsuudesta vanhat Akut mökeillä sekä myös matkat mökille Roope Ankkaa lukien. Kuuluin myös Roopen Miljardööriklubiin tms. ja siitä oli todistuksena ihan oikea jäsenkortti :)
Serkun kanssa tavatessa meillä oli aina mukana Sudenpentujen käsikirjat, kuin myös Pelle Pelottoman kirja.








Ankka-kaupasta voi ostaa myös Don Rosan signeeraamia kirjoja sekä aivan ihania Carl Barksin kuvittamia kirjoja. Mulla jäi toivelistalle vielä Carl Barksin joulu 1-2 (55,20€), ehkä seuraavasta alesta sitten.

 



Kävin äsken miettimään, että ehkä siksi pidän Akusta niin paljon, kun pystyn hyvin samaistumaan häneen. Olen itsekin vähän Aku. Onnistun helposti kämmimään asioita ja mulla on aina kaikki hukassa. Olen työskennellyt enimmäkseen tuotannossa ja usein olen ajatellut, että työ on kuin Akulla margariinitehtaalla. Ja pahimmillaan samanlaista, kuin Akun joulupesti lahjojen pakkauslinjalla...

Auton avaimet mulla on aina hukassa. Avaimia on kolmet, joista kahdet on yleensä teillä tietymättömillä. Usein kaikki kolme... Mulla pitäisi aina olla vara-avain mukana, sillä jätän säännöllisesti avaimet virtalukkoon, kun paiskaan ovet kiinni. Sitten soitan miestä apuun, mutta vaikea hänenkin on kotoa etsiä niitä vara-avaimia, kun en itsekään tiedä missä ne ovat.

Puhelinta en uskalla laittaa äänettömälle, sillä se katoaisi heti.

Eilen sain kamalan siivon aikaiseksi, kun etsin yksiä tiettyjä rintsikoita. Vihoissani revin vaatekaapistakin kaikki vaatteet lattialle. Mies ei yhtään auttanut asiaa väittämällä, ettei ole sellaisia rintsikoita nähnytkään. "Ai minkä väriset ne oikein on?" hän kyseli jo ties monetta kertaa. "No johan sanoin, että en osaa kuvailla minkä väriset!! KUOLLEEN SIAN VÄRISET!!"

Samana iltana jouduin juoda melkein 1,5 litraa Pommakkia, sillä onnistuin pudottamaan lääkkeen sinne pohjalle. Se näytti alkavan heti liueta, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi juoda koko pullollinen. RÖYH.


Kuvat on lainattu Aku Ankka-kaupasta.



tiistai 23. helmikuuta 2016

It´s my party and I´ll cry if I want to


Bo:n nimiäisiä vietettiin viime lauantaina. Juhlapaikaksi olimme valinneet Loviisan Pilasterit. Loviisa on entinen kotikaupunkini ja sopivan matkan päässä vieraiden tulla.
Pilastereissa voi myös yöpyä ja olimmekin varanneet huoneet meille kolmelle sekä Bo:n isovanhemmille.
Päärakennuksen lisäksi Pilastereiden sisäpihalla on aittarakennuksia, joissa on mitä hurmaavimpia huoneita! Meidän asuntonamme toimi Saunakammari, joka oli aivan ihana. Makuutilat ja keittiö ovat yläkerrassa ja wc-tilat, saunatupa, sauna ja uima-allas alakerrassa. Huoneessa on myös söpö pieni takka, jota miehen oli tietysti päästävä kokeilemaan. Eli jonkin aikaa saunan lämmöstä sai nauttia myös yläkerrassa.

Tässä ollaan vielä aamulevolla, tyyntä myrskyn edellä...




Kuvasin juhlapaikkaa ennen vieraiden saapumista ja sitten itse juhlassa unohdin kuvauksen kokonaan. Päivänsankari sai slaagin vieraat nähtyään, ja huusi naama punaisena ja kitarisat suorana, kunnes viimein nukahti. Ensimmäistä kertaa kuulin vauvan huutavan oikein kunnolla. Mikään ei voinut häntä lohduttaa. Pari tuntia hän veteli sikeitä suljetun oven takana, kunnes sama show alkoi alusta. Vieraat huudettiin ja puklattiin.






Olimme varanneet Pilasterit käyttöömme kolmeksi tunniksi ja menun suunnittelimme yhdessä Pilastereiden yrittäjän Sanna Rintalan kanssa. Meillä tosin myös vieraat halusivat osallistua tarjoiluihin, joten kakkuja olisi riittänyt isommallekin porukalle :)

Sanna valmisti meille kermaista lohikeittoa, saaristolaisleipää, kotijuustoa ja jälkiruuaksi mustaherukkakakkua. En voi kylliksi kehua näitä ruokia! Parasta keittoa ikinä. Muutenkin juhlat sujuivat ihan täydellisesti. Pilasterit on todella kaunis ja tunnelmallinen paikka viettää juhlia. Ja pihapiirissä olevat huoneet vielä kruunasivat kaiken. Myös monet vieraistamme kävivät kurkistamassa majapaikkaamme ja nyt onkin jo saunailta suunnitteilla :) Tulemme ihan varmasti yöpymään Pilastereissa uudestaankin ja juhlapaikaksi en voi ajatella mitään sopivampaa. Jopa nyt talvella tunnelma oli katossa ja voin vain kuvitella, miten ihana paikka on kesällä.

Pöydissä olevat kukat sain tilattua Sannan välityksellä Loviisalaisesta Kukkamerestä. Sanna myös haki kukat, joten vaivattomasti kävi tuokin homma! Juhlan lopuksi annoimme kukat vieraille kotiin viemisiksi.








Nimikoidut servetit tilasin Juhlax:lta. Tietysti servetit olisivat tulleet Pilastereiden puolesta, mutta halusin tuollaiset personoidut. Meillä kun ei ollut mitään ohjelmaa juhlissa ja nimeäkään ei mitenkään "julistettu". Nimi oli kaikilla jo tiedossa ja luki kutsukortissakin. Noista Bo:n nimellä ja syntymäpäivällä koristetuista serveteistä tuli siis nimiäistunnelmaa.






















Juhlien jälkeen lepäilimme huoneissamme, saunoimme kunnolla ja istuimme iltaa saunatuvassa.




Vastavirta-allas oli muuten hulvaton! Mies ehti ensimmäisenä altaaseen, ja pian kuulin suihkun puolelle tukahtuneen huudon: " Mä hukun!! " Meinasin itse kuolla nauruun, kun katselin virrassa räpiköivää ukkoa! :D Yhtään itseäni kehumatta, minulla ei ollut mitään ongelmia uida vastavirtaan altaan reunaa koskettamaan. Olenkin nyt useampana päivänä muistuttanut miestä, että hänen olisi vielä hieman harjoiteltava tuota uintia. Kun ollaan saareenkin muuttamassa.

Harmittaa, kun en tajunnut ottaa kuvia saunalta ja altaalta. Myös sunnuntaina nauttimamme aamupala olisi ehdottomasti pitänyt kuvata. Aamiainen oli katettu tosi kauniisti ja sorttia oli joka lähtöön. Oli hedelmiä, mysliä, muroja, pähkinöitä, jugurttia, rahkaa, croissantteja, leipää, piirakoita, munavoita, munia, juustoja, leikkeleitä, tomaattia, kurkkua, paprikaa, viinirypäleitä, kahvia, haudutettua teetä, tuoremehuja ja vaikka mitä! Lopuksi vielä kuumat makeat tortut kahvin kanssa. Kaikki tuo oli katettu vain meitä kuutta varten. Aamiaishuone on todella tunnelmallinen, kuten ihan koko paikkakin.


Nämä viimeiset kuvat olen napannut Pilastereiden nettisivulta. Minulla jäi rakennuksetkin kuvaamatta ulkopuolelta. Sen verran taisi olla juhlaväsymystä, että pää ei toiminut kunnolla. Huutavasta pikku-ukostakaan en ottanut yhtään kuvaa. Toivottavasti joku vieraista sai kuvan myös hänestä. Bo teki nopean ja äänekkään pyörähdyksen juhlasalissa, mutta enimmäkseen häntä hyssyteltiin rauhallisemmissa maisemissa.






Tästä viisastuneena olen nyt päättänyt alkaa käydä vauvan kanssa tapaamassa muita äitejä ja pienokaisia. Olemme enimmäkseen kotona omassa rauhassa ja Bo ei ole tottunut ihmisiin eikä ääniin. Nyt on aika aloittaa totuttelu, jotta pienestä ei tule ihan mökkihöperö.  


" Ei pieni puu vielä myrskyistä tiedä,                                  
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle suuri puu, 
jotta pienellä juuret vahvistuu. "



P.s. Bo sai ihania lahjoja! Tarkoitus kyllä oli, että mitään ei tuotaisi, sillä monet muistivat Bo:ta jo hänen synnyttyään.
Olen nyt useamman päivän ihastellut lahjoja tuossa pöydällä! Kuvassa näkyvien lisäksi Bo sai vaatteita ( jotka on jo otettu käyttöön ) sekä mm. hammasrahaa hampaattomalle :)


 

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Päivä kanssani




Kun tämä Uusi Suomen uhkaus ei toteutunutkaan, ajattelin kertoa, minkälainen lauantaipäivä minulla oli.

Kuvat ovat enimmäkseen räpsyjä puhelimesta, en jaksanut raahata kameraa mukana.

Päivä alkaa kolmen maissa yöllä, kun vauva heräilee syömään. Hän ähkii ja sätkii aika tarkalleen kolmelta ja silloin hipsin keittiöön lämmittämään maitoa. Nyt hän oli hieman etuajassa, jo puoli kolmelta alkoi pinniksestä kuulua kahinaa.




Nostan vauvan sänkyymme ja vaihdan ensin vaipan. Yleensä vauva nukahtaa heti ruokailun jälkeen ja nukkuu loppuyön vieressämme.
Minä sen sijaan saan harvoin heti unta. Ihailen vauvan pyöreää naamaa ja ihania käsiä, sekä nautin pikkuisen läheisyydestä. Tämä on myös ainut hetki "päivästä", kun pystyn rauhassa lukemaan kirjaa.
Nyt jouduin myös laittamaan valot päälle, sillä tunsin, että vauvan kädessä oli hius. Pari päivää sitten vauvan kakan mukana tuli hius, ja siitä asti olen ollut extratarkkana, että niin ei pääsisi käymään uudestaan.










Ennen seitsemää vauva heräsi taas ja oli miehen vuoro hoitaa aamutoimet. Aamuisin vauvan peppu pestään ja kädet ja pää pyyhitään babypyyhkeillä. Iho rasvataan kuivista kohdista. Otetaan ilmakylpyä ja syödään.
Minä join tällä välin aamuteetä ja neuvoin miestä vierestä. Kyllä hän osaa itsekin, mutta neuvon silti.

Nordqvistin "Paddingtonin teematka" sisältää neljä eri makuista teelaatua. Paras on vaniljan ja kolan makuinen "Herkkukäpälä".




Lauantaisin mies tekee isänsä kanssa yrityksen paperihommia. Lähdimme siis koko perheen voimin Porvooseen famulaan.




Jätin perheemme miehet sinne ja suuntasin itse kaupoille.
Kävin useammalla kirppiksellä ja kiertelin Vanhassa Porvoossa.




Vauvan vaatteet ( ja omatkin ) ostan suurimmaksi osaksi kirppiksiltä. Natiainen on hyvä lastentarvikekirppis Porvoossa. Myös Löytöpisteessä on paljon lastenvaatteita. Varsinkin tytöille olisi vaikka mitä. Sama homma kaupoissa. Pojille tarkoitettuja vaatteita on paljon vähemmän ja ne ovat enimmäkseen aika rumia. En pidä tummista väreistä, enkä ( rumista )printeistä. Meidän ukolla onkin myös niitä "tyttöjen vaatteita", eli pinkkiä, punaista ja keltaista.

Ostin myös muutaman uuden vaatteen, sillä vauvan nimiäiset lähestyvät ja asu on vielä arvoitus. Lindexiltä löytyi ihana ohut 100% villaa oleva body ja KappAhlista jätskibody ja pupuasu. Tuollainen pupuasu Bo:lla oli ihan pikkuvauvanakin. Ostin nyt isomman koon, kun se on niin ihana.
















Pehtoorin Perikunnassa tutkin meriaiheisia juttuja. Haluaisin meille sellaisen purjelaivan, joita haaksirikosta selvinneet merimiehet lahjoittivat kirkkoihin. Joku vanha öljylamppu olisi myös kiva. Posliiniset merimiehen koirat olenkin sieltä jo ostanut.




Porvoon Kaihdin Oy:ssä kävin tilaamassa näytepalan Pihlgren ja Ritolan "Merellä" -tapettia, jota olen ajatellut meidän eteiseen.




Kun iltapäivällä palasin famulaan, eivät paperityöt vielä olleet valmiina. Vauva oli ollut kiukkuinen ja juuri nukahtanut. Siellä sitä sitten tönötettiin useampi tunti ja mietin vain, mitä kaikkea olisin saanut tuona aikana tehtyä kotona. Olimme liikkeellä yhden auton taktiikalla, joten minkäs teet.

Vauvalla on famulassa oma sänky ja siellä olikin hyvä vetää kolmen tunnin päikkärit. Seinällä on minun ja mieheni suosikit: Viiru ja Pesonen, Pettson och Findus. Toivottavasti vauvakin tykkää niistä, sen verran on noita kirjoja ja elokuvia tullut hamstrattua.




Kun vauva viimein heräsi, pääsimme suuntaamaan kotia kohti. Päivän dokumentointi-into selkeästi väheni iltaa kohden. Tein niinkin mielenkiintoisia asioita, kuin pesin uunia, keitin tuttipulloja ja pyykkäsin. Tuijotin telkusta Varaston metsästäjiä ja mitä lie romunkerääjiä.











Sellainen oli minun lauantai, aika perus. Vauva käy nukkumaan illalla kahdeksan maissa ja yöllä alkaa taas uusi päivä samalla kaavalla.

Kävin tänään, siis sunnuntaina, pitkästä aikaa raksalla. Osittain raksatauko johtuu vauvasta ja osittain siitä, että siellä ei juuri nyt ole mitään tekemistä minulle. Kirjoittelen pian, mitä siellä on talven aikana tapahtunut, eli ei tämä ihan vauvablogiksi ole muuttumassa :)

torstai 4. helmikuuta 2016

Päivän asu


Meidän vauva pukeutuu enimmäkseen yöpukuun tai kollarihaalariin. Yksiosaiset haalarit, joissa vetoketju kulkee ylhäältä alas asti, ovat kaikkein parhaita. Varsinkin, jos niissä on myös jalkaosat. Nyt vauvalla pysyy jo sukat jotenkuten jalassa, mutta ihan pikkuisena ei kyllä pysynyt.

Joskus innostun pukemaan vauvan myös "siistimpiin" vaatteisiin. Lähinnä silloin, jos on vieraita tulossa vauvaa ihailemaan. Muuten menemme kotiasu linjalla, niin vauva kuin äitikin.

Apua, miten isolle pojalle hän näyttääkään oikeissa vaatteissa!










Pipo: Benetton
Neulepaita: Newbie by KappAhl
Housut: Newborn by Lindex