tiistai 20. syyskuuta 2016

Syksy jo saa (Lukuvinkkejä pimeneviin iltoihin)


Nyt on se aika vuodesta, kun bloggaajat ympäri Suomen sytyttävät kynttilät ja kääriytyvät vilttiin sohvannurkkaan teekupposen ja hyvän tv-sarjan kera. Tai hyvän kirjan.

Minulle lukeminen on harvinaista luksusta, mutta niille joilla on aikaa voisin syyslukemiseksi suositella Kate Mortonin kirjoja 'Paluu Rivertoniin, 'Kaukaiset hetket' ja 'Hylätty puutarha'. Löysin Mortonin kirjat ihan sattumalta, niiden kauniit kannet houkuttelivat lukemaan.
Jos rapistuneet linnat ja herraskartanot sekä menneen maailman brittitunnelma viehättää, niin näissä on sitä. Juoni on paikoitellen hieman ontuva ja ennalta arvattava. Tulee väkisinkin tunne, että kirjailija olisi voinut hioa tarinasta vielä paremman. Tunnelma ja kaunis teksti kuitenkin paikkaavat juonen heikkouksia.
'Paluu Rivertoniin' on näistä kirjoista suosikkini.




Ontuvasta juonesta puheen ollen, Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarit ovat myöskin mukavaa syyslukemista. 11-vuotias Flavia selvittelee murhia ja mysteerejä 1950-luvun englantilaiskylässä. Ja asuu tietysti rapistuneessa linnassa. Kirjoissa on agathachrietiemäistä tunnelmaa, lämmintä huumoria ja hauskoja henkilöhahmoja. Voisin kuvitella, että pian nämä tarinat nähdään telkkarista.




Joskus mietin sitä aikaa, kun saatoin lukea koko päivän. Nyt pieni ukko 10 kk tarjoaa muuta viihdykettä päivien ratoksi. Kun vauva nukkuu, tulee tehtyä työjuttuja tai ihan vaan päivittäisiä askareita. Siivoaminen on loputonta ja tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan...








Sain muuten ne keväällä istuttamani laventelit itämään! Ne olisi pitänyt iskeä maihin jossakin vaiheessa, mutta en jaksanut perehtyä asiaan ja tuolla ne ovat ruukuissaan vieläkin. Ehkä ensi vuonna, mikäli ne sinne asti selviävät.









Flavia de Luce kuva: Bazar

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Raksa Update: Keittiö ja takka


Tämä keittiön esittely on vienyt ikuisuuden, kun en ole saanut kelvollisia kuvia siitä. Näissäkin kuvissa se kallistuu milloin mihinkin suuntaan ja värit ovat vääristyneet. No, raakilehan se on vielä muutenkin, joten katsotaan uudestaan sitten valmiina.
Liesituulettimessa on vielä suojamuovi kiinni ja jääkaappi puuttuu. Kaapistoja peittää ihana sahanpurupöly ja johtoja roikkuu siellä täällä. Mutta siinä se nyt tönöttää kuitenkin. On muuten tönöttänyt jo viime syksystä asti.
Tapetti on kuvissa oudon värinen. Oikeasti se on ihana harmaaseen taittava mintunvihreä, mutta kuvissa jostain syystä kellertävä.

Keittiö on Domukselta. Minulla ei ollut paljon vaatimuksia keittiön suhteen, sillä emme ole kiinnostuneita ruuanlaitosta. Siksi halusimme, että mm. hella on mahdollisimman yksinkertainen, mitään hienouksia ei tarvita. Toinen toive oli suurehko lavuaari, jotta vauva saa istua siellä kylvyssä. Halusin myös vaaleanpunaiset alakaapit ja mahdollisimman helppohoitoisen välitilan, ei ainakaan mitään kaakeleita. Mies halusi valtavan side by side jääkaapin/pakastimen, minulle olisi mieluusti käynyt pienempikin.










Takkakin on ollut paikoillaan jo jonkin aikaa. Meidän takka on Tiilerin Ilona, hieman korkeampi vain kuin perusmalli. Takasta meillä oli vähän vääntöä, kun mies olisi halunnut mustan, ja suostuinkin siihen aikoinani. Myöhemmin muutin mieltäni. Musta möhkäle keskellä alakertaa ei enää tuntunutkaan hyvälle idealle. Onneksi sain tahtoni läpi, sillä takka on valkoisena tosi raikkaan ja kivan näköinen.






Takan päällä näkyvät lankut eivät jää siihen, vaan tuo tila tulee olemaan avoin ylös asti.




Viinikellarin aukko on peitetty lankuilla, mutta siihen tulee aikanaan lasinen luukku.

Alakerrassa on nyt kaikki seinät levytetty ja sama homma jatkuu yläkerrassa. Aiemmin yläkertaan vei vain tikapuut, mutta nyt meillä on väliaikaiset portaat.




JK. Tuo edellisen postauksen krassi kasvoi kuin kasvoikin komeaksi. Maku vain oli ihan kamala! Retiisi potenssiin tuhat. Roskiin lensi koko puska. Mies ehdotti, että yritetään piilottaa sitä salaattiin, mutta miksi pilata hyvä salaatti tuollaisella? Flunssaiselle se olisi sopinut nenän avaajaksi, mutta ei sitä muuten viitsi syödä. Vesi valuu silmistä kun ajatteleekin.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kotoilua


Meillä oli tänään vauvan kanssa suunnitelmissa lähteä tutustumaan MLL:n perhekahvilan toimintaan. Tarkoitus on ollut mennä jo aikoja sitten, mutta tarkoituksia minulla tuntuu nykyään olevan paljon enemmän, kuin itse toimintaa. Tänään siellä oli lounaalla pitsaa ja se motivoi kummasti:)
Suunnitelmat menivät uusiksi aamulla, sillä vauvalle oli noussut kuume. Ukko sai eilen 5 kk rokotukset, joita tuli molempiin reisiin ja vielä suun kauttakin. Aiemmasta rokotuksesta ei tullut mitään oireita, mutta nyt sitten kävi näin. Pistoskohdat ovat kuumat ja punoittavat ja niissä tuntuu kova pahkura :( Vauva on silti ollut melko iloinen ja vasta nyt illalla on alkanut itkuisaksi.




Emme jääneet murehtimaan muuttuneita suunnitelmia, vaan vietimme mukavan päivän yhdessä. Teimme lattialle pesän peitoista ja tyynyistä, sillä kun ollaan kipeitä, pitää olla sairaspeti. Niin minullakin aina on. Flunssassa nukun aina sohvalla kirjojen, lehtien, lääkkeiden, termoksen ja  karkkien kanssa.
Torkuimme lattialla päikkärit ja koetin tehdä pienen "potilaan" olon mahdollisimman mukavaksi. Olen alkanut lukea vauvalle, ja hän kuuntelee ja katselee kirjan kuvia erittäin tarkkaavaisena.








Puoliltapäivin famu tuli tervehtimään meitä ja vei vauvan ulos vaunuissa. Sillä aikaa siivoilin ja tutkin netissä sisustuskauppoja. Tilasin taas yhden tapettinäytteen, tällä kertaa se oli Sandbergin vihreä Siri.




Myöhemmin tajusin, että olisi pitänyt pyytää näyte myös sinapin värisestä Rosenholmista.




Eksyin myös selailemaan toria, sillä koetan löytää meille tarjoiluvaunua. Minulla on mielessä ihan tietynlainen, mikään muu ei käy.




Selailin myös antiikkihuonekaluja, ja sieltä löytyikin jotain ihan kamalaa: pahkoista tehty kalusteryhmä. Siis en voi sietää pahkoja! Ne ovat kuin kasvaimia, tai visvasyylärykelmiä! Ihan kamalia ovat kiiltäväksi lakatut pahkat myös ovenkahvoina, naulakkoina ym.
Kun matkustimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä Tallinnaan, hän kertoi aikovansa ostaa pahkasta tehdyn suuren kulhon. En voinut uskoa korviani! Sanoinkin miehelle, että vain kuolleen ruumiini yli. Nyt hän kiusaa minua aina silloin tällöin puhumalla suuresta pahkasta, joka kasvaa koivussa hänen metsässään. Miettii muka, mitä siitä voisi meidän uuteen kotiin tehdä. Hän kerää myös erikokoisia kiväärin hylsyjä ja tällä hetkellä ne ovat esillä olohuoneen kirjahyllyssä. Inhoan niitäkin ja ehdotin, että hänhän voisi porata sopivan kokoisia reikiä siihen pahkaan ja asetella hylsyt reikiin. Tulisi komea taideteos. Mahtava idea miehen mielestä! Raivostun aina, kun hän alkaa ääneen suunnitelemaan tätä teosta, vaikka tiedän, että hän vain ärsyttää minua. Mutta ihan vähän uskon, että voi hän olla tosissaankin...

Tämä torin pahkaryhmä maksaa vaivaiset 7000€. En huolisi vaikka minulle maksettaisiin tuo summa.




Kun en ole oikeisiin sisustuskauppoihin päässyt pitkään aikaan, olen tehnyt ostoksia meidän S-marketissa. Tarrakoukut ovat keittiöpyyhkeelle ja patalapuille ja simpukka-amppelia kaavailin myös keittiöön.




Istutin muuten krassia pari päivää sitten. Kylvin sitä "hieman" liian tiheään... Yritin tänään pelastaa tilanteen ja siirtää tyypit isompaan astiaan. Ehkä se siitä.
Istutin laventeliakin, mutta siitä en jaksa edes kirjoittaa. Olen jo nyt varma, että sieltä ruukusta ei nouse taimen taimea.







keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Vinkki vauvallisille ( ja muillekin sottapytyille )


Meillä syödään soseita!
Ukko on pian 5kk, eli soseita on saanut maistella jo kuukauden ajan. Kaikki soseet uppoavat hyvällä ruokahalulla. Päärynä ja mango ovat herkkua, ja ainakin toistaiseksi maistuvat myös kaikki tarjotut kasvis- ja vihannessoseet.




Jo raskausaikana minua neuvottiin hankkimaan sappisaippuaa. Nyt sille on todellakin käyttöä! Sappisaippuan pitäisi poistaa hyvin esim. mustekynän, veritahrat, marjatahrat sekä ruohotahrat. En sitten tiedä noista, mutta kyllä se ainakin sosetahrat poistaa. Hieron saippuaa tahran päälle ja heitän vaatteen pyykkikoriin. Välillä vaate on maannut siellä parikin päivää ennen pesua, ja silti tahra on lähtenyt. Ruokalappu ei vielä oikein toimi meillä, kun vauva vain repii sitä ja yrittää tunkea suuhunsa...

Sappisaippuaa oli tosi vaikea löytää. Etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kunnes viimein Citymarketista löytyi palasaippuana.
Viime viikolla käydessäni Lidlissä huomasin siellä nestemäisen sappisaippuan. Mikä löytö! Pullossa on vielä kumiset harjaksetkin, joilla voi hangata tahraa. En tiedä onko tämä tuote aina valikoimissa, vaiko jokin kausituote. Huomenna haen joka tapauksessa lisää.

Sappisaippuassa on ihan oikeasti (naudan)sappea. Yök. Ei siis mikään vegaanituote.





perjantai 1. huhtikuuta 2016

Aprillia, syö paistettuja utareita, juo sian verta päälle!


Isälläni on tallessa oman isoäitinsä keittokirja. Kirja on nimeltään Keittotaito ja se on julkaistu vuonna 1934. 1935 Martta on ostanut sen itselleen Myllykosken Osuuskaupan Kirjakaupasta osamaksulla.




Kirjassa on toinen toistaan "herkullisempia" reseptejä. Huomaa, että on ollut tärkeää hyödyntää koko eläin. Reseptejä löytyy saparosta aina sorkkiin ja kärsään asti. On siellä ohje sian rasvasta keitettävään saippuaankin.

Kirjan alkulauseessa kerrotaan teoksen ilmestymisen viivästyneen huomattavasti ruoka-annoksien kalorialaskelmia suorittaneen professori Carl Tigerstedtin kuoleman vuoksi. Onneksi tämän paljon vaativan työn suorittivat loppuun pankin virkailijat Kaisa Rahkola ja Kerttu Vilkman.

Emäntiä neuvotaan harkitsemaan, kumpaa kulloinkin on edullisempaa käyttää, voita vai margariinia. "Milloin näiden hinnat ovat jotenkin tasassa ja maatalouspulaa koetetaan lieventää laajentamalla kotimarkkinoita, silloin on voi asetettava ehdottomasti etusijalle. Kun taasen hinnan ero on suuri ja vientiä halutaan lisätä, korvataan voi margariinilla."
Myös kananmunista ohjeistetaan: "Samaten täytyy perheenemäntien pystyä arvostelemaan, milloin käytetään paljon munia, milloin vähän, sillä vähälläkin voidaan tulla toimeen."






Kirjan välissä on lehdistä leikattuja reseptejä sekä osamaksukuitteja. 
" ... joka täten kiitollisuudella kuitataan" :D Miksei kuiteissa enää lue noin?




Syy, miksi oikeastaan aloin kirjoittamaan, on kirja välissä oleva lehdestä leikattu uutinen. Uutinen on julkaistu luultavasti aprillipäivänä ja se kuuluu näin:

"Paraisten kalamiehet saivat viime viikolla ihan hirvittävän hauen. Sen nostaminen kesti kymmenen tuntia ja maihin hinaaminen kaksi tuntia, se kun tarvitsi erikoisen veneen  -ei mahtunut samaan, missä kalamiehet olivat. Kaksi miestä nuiji sitä tunnin aikaa kirveillä pääkuoreen, mutta hauenjuutas ei vain kuollut, vaan täytyi se oikein hirttää puunoksaan, mitä toimitusta kuvamme -jonka on ottanut N.Pyykkönen- esittää. Valokuvaajamme tiedoittaa, että kalamiehiltä pääsi vielä suurempi hauki karkuun. Ja sitä he nyt koettavat narrata yöt ja päivät. Mutta oli sitä haukea tässäkin maihin saadussa!"




Oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista aprillipäivää!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Kuueläin kurkkumaasta


Plasto valmisti 70-luvulla ihan mahtavia menopelejä, kurkkumopoja! Viralliselta nimeltään otus on Kuueläin Kurkkumaasta ja minun omani nimi oli Möhkö.
Möhkö oli tosi rakas ja sillä rullattiin niin sisällä kuin ulkonakin. Jossain vaiheessa Möhkö on lähtenyt vihreämmille kurkkumaille ja se on aina silloin tällöin harmittanut. Kaikkea ei tietysti voi säästää, mutta...
Kun sitten bongasin Torista myynnissä olevan Kuueläimen, niin tartuin kiinni heti.




Ajoimme Helsinkiin hakemaan kurkun kotiin ja saimme kuulla traagisen tarinan myyjän lapsuudesta. Myyjä oli 70-luvun lapsia kuten minäkin ja myös hänellä oli ollut kurkkumopo. Myyjän äiti oli kyllästynyt mopon kolinaan ja päättänyt hankkiutua eroon kurkusta. Lapselle kerrottiin, että ovi oli jäänyt auki ja mopo päässyt karkuun! Voi surkeutta! Rakasta mopoa oli tietysti etsitty hurjasti, mutta karannut mikä karannut.






Nyt aikuisena hän on siis hankkinut tämän uuden kurkun ja kunnostanut sen entiseen loistoonsa. Vain tuntosarvet ovat nysät, ne pitäisi vielä saada uusittua. Pyörät ja akselit on vaihdettu varaosakurkusta ja uudet silmät teetetty tarrafirmassa. Mopossa oli myös lommoja, jotka hän on korjannut puhaltamalla paineilmaa kurkun kärsästä sisään.
Kurkku on entisöity rakkaudella ja saimmekin sen mukaamme vain lupaamalla, että se pääsee hyvään kotiin :)

Plasto valmisti kurkkuja vihreänä, keltaisena ja vaaleanpunaisena. Itse en ole koskaan nähnyt kuin vihreitä ( vai laskettaisiinko tämä meidän uusi keltaiseksi? Ainakin se on paljon kirkkaampi vihreä, kuin lapsuuteni kurkku. ) Vaaleanpunainen olisi aivan ihana! Plasto on alkanut valmistaa uudelleen joitakin retroleluja, mutta kuueläin ei ainakaan tässä muodossa tee paluuta. Se keikkaa helposti, eikä täytä nykyajan leluturvallisuusvaatimuksia.

Pikku-Ukkomme ei vielä pysy mopon selässä, mutta kovasti kurkku jo kiinnostaa!











torstai 17. maaliskuuta 2016

3






Jos joku ei vielä ole lukenut Rhonda Byrne:n kirjaa "Salaisuus", niin kehotan lukemaan. Onhan siinä jonkin verran huuhaatakin (siis minun mielestä), mutta enimmäkseen ihan asiaa. Positiivista asiaa. Sellaista asiaa, joka voi muuttaa ajattelun ja elämän ihan kokonaan. Minulla se muutti.

Kirjan tärkein sanoma on vetovoiman laki, eli miten positiiviset ajatukset vetävät puoleensa positiivisia tapahtumia. Samoin toimivat tietysti negatiiviset. Ajattelemalla voit muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan; Saat sen, mihin uskot. 
Tämä on kirjan "salaisuus" tiivistettynä. On siellä paljon muutakin, lue ite.

Minun tekisi usein mieli valittaa, niin täällä blogissa kuin esim. Facebookissakin. Moni asia pännii ja olisi kiva saada myötätuntoa ja ymmärrystä kanssakärsijöiltä. Terveydentila, sää, väsymys, politiikka, idiootit ihmiset jne, tiedättehän te. Minulla on kiivas temperamentti ja raivostun helposti ja hyvin nopeasti. Pyrin kuitenkin pitämään mölyt mahassa ja keskittymään vain positiivisuuden levittämiseen. 
Siksipä tämäkin postaus, jossa kerron kolme mukavaa asiaa tältä viikolta:


1. Uudet korvikset

En ole ollenkaan materialistinen ihminen, mutta nämä uudet korvikset tekevät minut tosi iloiseksi. Ne ovat nimeltään "Mai the Little Monster" ja rakastan niitä. Muutkin Poola Katarynan korut ovat hienoja, mutta nämä ovat parhaimmat. Valmistusmateriaali on 100% suomalaista koivua ja ne ovat tosi kevyet, vaikka ovatkin suuret.




Korvisten mukana tuli pieni lappu, jossa oli ajattelemisen aihetta:



( Lopulta kadumme vain niitä mahdollisuuksia, joihin emme tarttuneet )



2. Pääsiäinen 

Tiput, puput ja kanat ovat ihania! Yleensäkin kaikki pääsiäiseen liittyvä (pois lukien kaikki uskonnollisuus) on suloista. Pääsiäinen on kevään juhla, jolloin luonto antaa jo merkkejä talven väistymisestä. Pääsiäiseen ei liity sellaista stressiä kuin jouluun, pelkkää iloa ja valoa vain. 



Kana Villa Nokkosesta.




Lasiset puput Pentikiltä ja munakuppi kirppikseltä.


 
3. Mukavat tulevaisuuden suunnitelmat

vimme eilen ystäväni kanssa Helsingissä Myymälä 2016 messuilla. Meillä on kaikenlaista kivaa suunnitteilla ja kesällä pitäisi olla jotain valmistakin. 
Vauva jäi mummun hoitoon messupäivän ajaksi ja oli mukava päästä hieman "tuulettumaan". 
Photoboothiakin kokeilimme, tietysti :) Kuvassa poseeraavat Rva Kotkot ja Nti Närhenmuna.









perjantai 26. helmikuuta 2016

Psst!




Ankka-kaupassa on ALE!

Aku on mun ehdoton suosikki sarjakuvista ja olen lukenut Akuja lapsesta asti. Tällä hetkellä mulle ei tule lehteä, mutta ostelen (keräilen) Akun kovakantisia sarjakuvakirjoja. Ankka-kaupan alesta niitä saa hyvällä hinnalla. Lisäksi metsästän niitä kirppikseltä. Mulla on puhelimessa kuvia niistä kirjoista, jotka meiltä jo löytyy. Kuvia käytän apuna, kun teen kirppiksellä löytöjä.

Ostaminen Ankka-kaupasta on nyt ekaa kertaa erilaista, kun meillä on tuo pikkuinen. Tulee selattua myös lasten juttuja. Bo:lle ostin nyt pehmeän Nalle Puh-kirjan ( 4,00€ ) sekä Bambi-viltin ( 8,90€) ja kirjan ( 4,90€ ).




Itselle ostin mm. Aku Ankka -lehden juhlakirjan sekä Sarjisextroja. Mietin jo sitäkin, että osaakohan Bo lukea niitä aikanaan siististi, sillä olen aika tarkka niiden suhteen! Kirppikseltäkin ostan vain uuden veroisia. Voihan tietysti olla, ettei pikkuista edes kiinnosta Aku. Itse muistan lapsuudesta vanhat Akut mökeillä sekä myös matkat mökille Roope Ankkaa lukien. Kuuluin myös Roopen Miljardööriklubiin tms. ja siitä oli todistuksena ihan oikea jäsenkortti :)
Serkun kanssa tavatessa meillä oli aina mukana Sudenpentujen käsikirjat, kuin myös Pelle Pelottoman kirja.








Ankka-kaupasta voi ostaa myös Don Rosan signeeraamia kirjoja sekä aivan ihania Carl Barksin kuvittamia kirjoja. Mulla jäi toivelistalle vielä Carl Barksin joulu 1-2 (55,20€), ehkä seuraavasta alesta sitten.

 



Kävin äsken miettimään, että ehkä siksi pidän Akusta niin paljon, kun pystyn hyvin samaistumaan häneen. Olen itsekin vähän Aku. Onnistun helposti kämmimään asioita ja mulla on aina kaikki hukassa. Olen työskennellyt enimmäkseen tuotannossa ja usein olen ajatellut, että työ on kuin Akulla margariinitehtaalla. Ja pahimmillaan samanlaista, kuin Akun joulupesti lahjojen pakkauslinjalla...

Auton avaimet mulla on aina hukassa. Avaimia on kolmet, joista kahdet on yleensä teillä tietymättömillä. Usein kaikki kolme... Mulla pitäisi aina olla vara-avain mukana, sillä jätän säännöllisesti avaimet virtalukkoon, kun paiskaan ovet kiinni. Sitten soitan miestä apuun, mutta vaikea hänenkin on kotoa etsiä niitä vara-avaimia, kun en itsekään tiedä missä ne ovat.

Puhelinta en uskalla laittaa äänettömälle, sillä se katoaisi heti.

Eilen sain kamalan siivon aikaiseksi, kun etsin yksiä tiettyjä rintsikoita. Vihoissani revin vaatekaapistakin kaikki vaatteet lattialle. Mies ei yhtään auttanut asiaa väittämällä, ettei ole sellaisia rintsikoita nähnytkään. "Ai minkä väriset ne oikein on?" hän kyseli jo ties monetta kertaa. "No johan sanoin, että en osaa kuvailla minkä väriset!! KUOLLEEN SIAN VÄRISET!!"

Samana iltana jouduin juoda melkein 1,5 litraa Pommakkia, sillä onnistuin pudottamaan lääkkeen sinne pohjalle. Se näytti alkavan heti liueta, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi juoda koko pullollinen. RÖYH.


Kuvat on lainattu Aku Ankka-kaupasta.