sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Valinnan vaikeus


Rrrrrakastan Moschinon laukkuja, erityisesti merkin edullisempaa mallistoa Love Moschinoa. Love Moschinon laukut ovat yleensä keinonahkaa ja se on ihan mahtavaa. Kauniita keinonahkaisia laukkuja ei ole aina helppo löytää.

Nyt olisi aika ostaa uusi veska, mutta mikä se näistä kaunokaisista olisi?











Love Moschinon laukkuja voi ostaa mm. Stockmannilta tai Zalandosta .

Sitten vielä tämä paita, pakko saada! :)



keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Love Letter Love Letter, Go get her Go get her


Viime aikoina minua on sapettanut, kun aika ei riitä mihinkään. Ei ainakaan mihinkään mukavaan. Kun talonrakennus alkoi, kaikki muu vapaa-ajan toiminta jäi. Ei enää hitaita päiviä kotosalla, ei kiireetöntä lukemista tai leffojen katselua. Hyvä, että kauppaan kerkeää joskus. Mutta vain ruokakauppaan, muu shoppailu tai kirppiksillä käynti on loppunut.

Eilen kuitenkin varastin hetken aikaa ihan itselleni. Talomme vintiltä löytyi vanhoja tapettirullia, joita en raaskinut heittää roskikseen. En tiedä keksinkö niille mitään käyttöä, mutta näin alkuun askartelin niistä muutamia kirjekuoria.




Tapetti on siitä ikävä askartelumateriaali, että se pyrkii palaamaan takaisin muotoonsa rullalle. Nämä kuoret liimasin kokoon, mutta vahva kaksipuoleinen teippi on tässä hommassa parempi.






Tällä kertaa käytin mallina ihan tavallista kuorta, mutta joskus olen myös tulostanut netistä kauniita kaavoja.




Muutamaan kuoreen liimasin suloisen post-it lapun nimeä ja osoitetta varten.





keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Aarrejahdissa vintillä


Meidän talossa ei ole enää kattoa, on vain pressut. Lautojen kantoon väsyneenä tein pienen tutkimusretken ylös vintille. Mies on jo aiemmin käynyt läpi vintin tavarat ja siirtänyt säästettävät ulkosaunalle.
Aurinko paistoi ja lämmitti kivasti pressujen läpi. Eipä sieltä mitään aarteita enää löytynyt, mutta jotain pientä kuitenkin.










Paras löytö oli vanha lepolasse. Parkkeerasin sen luumupuun alle ja lepäsin hieman. Samalla sanoin mielessäni heipat kesälle. Ensi vuonna kun nähdään, on talo toivottavasti jo melkein asuttavassa kunnossa. Syksy saa nyt tulla.



torstai 4. syyskuuta 2014

Den kungliga huussi


Timpurit ovat tulleet, viho viimein!  Talo on aika hurjan näköinen, mutta nyt sentään alkaa näkyä, että jotakin on tehty. Mies on purkanut seiniä ja minä olen kantanut lautoja lavalle. Vanhat laudat käytetään polttopuuna talvella.
Taloa on saatu melko hyvin tyhjennettyä, mutta on siellä vielä tavaraa ja huonekaluja jäljellä. Varastotila alkaa loppua, ja voimatkin. Paljon kivoja juttuja on mennyt ja menee kaatopaikalle. Aika ja voimat eivät riitä siihen, että kuvaisi niitä myyntiin tai etsisi muuten vain uuden kodin. Pihakirppiksen olisi voinut järjestää, mutta ei vain jaksa. En yhtään ihmettele, että moni talo menee valmistuttuaan myyntiin, kun parisuhde on karilla...

Tässä ensimmäisessä kuvassa on etualalla eteisen vanha ikkuna. Noita ikkunoita oli talossa useita ja sanoin miehelle monta kertaa, että ne säästetään. Niistä tulisi kiva kasvihuone, peili tai vaikka kehyksiä tauluille. Yhtenä päivänä ihmettelin, että mihin ikkunat olivat kadonneet. No ne oli tietysti annettu naapurille. Ne ehjät, joita ei oltu rikottu työn touhussa. En voinut uskoa korviani! Sanoin miehelle, että nyt älä puhu minulle vähään aikaan yhtään mitään.






Myös sokkelit ovat valmiina ja jopa rapattuna. Mielestäni tuon sokkelin sävy on liian sininen, voi olla, että sen joutuu vielä maalaamaan. Sen näkee sitten joskus, kun talo on maalattu.
Kissaa en ole ikinä täällä nähnyt, mutta todistettavasti sellainen on. Kosteasta rappauksesta on ponkaistu varpailla vauhtia hyppyyn.




Koska taloomme ei tällä hetkellä tule vesi ( ja vanha viemäriputkikin on poikki ) siivosimme vanhan ulkohuussin timpureita varten.
Tässä huussissa aika on pysähtynyt. Se on juuri sellainen, kuin ne olivat vuosikymmeniä sitten. Seinille on kiinnitetty nastoilla kuvia, lattialla muovimatto ja kalkkia peltiämpärissä.






Paraatipaikalla ovat Ruotsin kuninkaalliset vuodelta -77.




Istuimia on kaksi: aikuisille ja lapsille omansa.






Ampiaispesiä siellä oli varmaan kaksikymmentä, hyi sentään. Onneksi ne olivat tyhjillään. Ampiaiskuningattaret olivat hyljänneet huussin, mutta onneksi Silvia vielä jäi. Mieleni tekisi poistaa ovesta kukko ja maalata tilalle kruunu. Kuninkaallinen huussi.