sunnuntai 10. joulukuuta 2017

2. adventti

Myöhäiseksi meni tämä toinen adventtipostaus, mutta ehdin kuitenkin!

Ensimmäisessä kuvassa on Weisten lumiukot, jotka äitini on teini-ikäisenä ostanut tulevalle anopilleen; minun isoäidilleni, Vieno-mammalle siis. Rakastin jo lapsena noita lumiukkoja eikä rakkaus ole hiipunut vuosien aikana. Sain koristeen mammaltani jo parikymmentä vuotta sitten ja olen sen jälkeen keräillyt lisää vanhoja Weisten koristeita.










Vielä kymmenen vuotta sitten vanhoja Weistejä sai pilkkahintaan kirppiksiltä, mutta sittemmin niiden arvo on ymmärretty. Nettihuutokaupoista näitä saa vielä mukavasti, ja muutama uusi tonttu muuttaa meille tänäkin jouluna :)

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

1. adventti


Blogi nukkui talviunta marraskuun ajan, mutta nyt joulukuulle minulla on kunnianhimoinen suunnitelma: aion jokaisena adventtina julkaista jotakin jouluista!

Isoisäni muutti hiljattain palvelutaloon, ja hänen kätköistään löytyivät nämä kuvassa olevat jouluvalot. Valojen mukana oli pahville piirretty kaavio, miten valot tulee ikkunaan kiinnittää :D
Lapsena ikkunassani oli juuri tällaiset värilliset valot ja olen kaivannut niitä siitä asti. Nämä olivat valitettavasti hieman huonokuntoiset, joten ne päätyivät roskikseen.




 Tällä hetkellä meillä ei ole juurikaan mitään jouluvaloja, mutta jo useamman vuoden ajan minulla on ollut suunnitelma ostaa niitä joulun jälkeisistä alennusmyynneistä. Jos en muuta tänä vuonna osta, niin ainakin pojan ikkunaan värivalot. Niissä on eniten joulun tunnelmaa. Muutenkin kaikkein jouluisinta on ne omasta lapsuudesta tutut jutut. Taidankin keskittyä niihin näissä adventtipostauksissa!


perjantai 6. lokakuuta 2017

Vihdoin lokakuu


Lokakuu on paras. En tiedä miksi pidän niin kovasti lokakuusta, mutta niin se vain on. Minun puolesta menköön hiiteen surkea kesä, ruma kevät ja kaikista kamaluuksista kamalin: kylmä talvi.
Tänä vuonna syyskuu meinasi jyrätä minut ihan täysin. Jos ei olisi tuota pientä ukkoa, en olisi varmasti noussut sängystä ollenkaan. Pikkuhiljaa voimat tuntuvat palaavan, ja olenkin julistanut lokakuun positiivisuus kuukaudeksi. Aion olla koko suosikkikuukauteni yltiöpositiivinen (no, omalla mittakaavallani ainakin), ahkera ja energinen. Silloinkin, kun en jaksa.

Syyskuussa surkuttelin surkeaa kesää. Ihan paska kesä. Teen talvisin paljon suunnitelmia tulevalle kesälle ja koskaan ne eivät toteudu. Ei ehdi, ei jaksa eikä huvita. Sää ei suosi, ei ole rahaa, lapsella ei ole pelastusliivejä ja miehellä ei ole aikaa.
Sitten oivalsin, että ehkä niiden suunnitelmien ei ole tarkoituskaan toteutua. Ehkä ne suunnitelmat ovat vain keino selvitä talvesta. Talvesta, jota siedän kaikista vuodenajoista huonoiten. Ehkä siksi, ettei minulla ole koskaan ollut kunnollisia talvivaatteita. No ei ole kyllä kesävaatteitakaan. Ne vähät mitä on, ovat pysyneet nyt pari vuotta varastossa. Ei ole hellekelejä näkynyt.

Olen syysihminen, kyllä vain.
Ihaninta on kuljeskella luonnossa ja samalla kuunnella kaunista Syyslaulua. 

"Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu, päivän ei hetket niin pitkiä lie. Suo valon syttyä, yö kohta saapuu, pois kesän kukkaset syksy vie."

Kokeile vaikka!








keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kananlennon kasvispihvit


Juuri nyt on meneillään Hävikkiviikko. Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Maailmanlaajuisesti noin kolmannes tuotetusta ruuasta eli 1.3 miljardia tonnia heitetään vuosittain pois. Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 24 kg syömäkelpoista ruokaa pois. Aika järkyttävää.

Meillä ei juurikaan heitetä ruokaa pois, sillä suunnittelemme yhdessä muutaman päivän sapuskat ja ostamme sen verran mitä aiomme syödä. Leivät säilytämme pakkasessa ja sulatamme sen mitä tarvitsemme. Uutta ruokaa emme valmisteta, ennen kuin vanha on syöty. Usein eilistä ruokaa riittää vain yhdelle + taaperolle, joten mies saa lämpimän ruuan ja itselleni laitan mitä kaapista löytyy. Inksan pakolaiset osoittivat mieltään, kun joutuvat syödä kokin valmistamaa samaa ruokaa useampana päivänä peräkkäin. Meillä se on ihan normikäytäntö, ilman sitä kokkia vain. Ainut ruoka mitä heitetään pois on nirson taaperon lautaselleen jättämä sapuska.

Se mitä jääkaappiin kertyy ja pilaantuu on erilaiset säilykkeet kuten oliivit, aurinkokuivatut tomaatit ja herkkusienet. Näitä ostamme silloin harvoin, kun teemme itse pitsaa. Eiväthän nuo säilykkeet avattuna seuraavaan pitsapäivään asti säily, joten niitä varten minulla on mahtava kasvispihviohje. Nimesin pihvit nyt "Kananlennon kasvispihveiksi", sillä pihvejä olen ensi kerran maistanut ystäväni Sarin luona. Sari on siis bisneskumppanini Kananlennossa.

Pihveihin tarvitset:
1 kunnollisen kokoinen parsakaali
kourallinen lehtikaalia tai pinaattia
1 iso sipuli
öljyä kuullottamiseen
2 vapaan kanan munaa
oliiveja
fetaa
aurinkokuivattuja tomaatteja (hintsusti, maku on vahva)
auringonkukansiemeniä
suolaa
chiliä
kunnon tujaus jeeraa, eli juustokuminaa

Ohje:
Höyrytä parsakaali
Kuullota lehtikaalia ja sipulia pannulla
Sekoita kaikki ainekset yhteen sauvasekoittimella
Nostele mössö lusikalla leivinpaperille ja muotoile ohuita pihvejä
Paista 200C ainakin puoli tuntia

Pihvit hajoavat helposti, joten käsittele varoen.

Tarjoile tumman riisin ja arrabbiata-kastikeen kanssa.






 





tiistai 11. heinäkuuta 2017

Pyykkietikan valmistus


Pyykkietikkaa on nyt myynnissä yhdessä jos toisessa pikkuputiikissa. Kauniit ranskalaiset pullot ilahduttavat erityisesti maalaisromanttisesta tyylistä pitäviä. Hinta on kuitenkin noilla pulloilla melko suolainen, kun ajattelee, että pyykkietikkaa on helppo ja halpa valmistaa ihan itse. Pullo halvinta väkiviinaetikkaa maksaa meidän S-kaupassa 1,09€. Etikan lisäksi tarvitset vain vettä ja eteeristä öljyä.
Ohje on siis tällainen:

4 dl väkiviinaetikkaa
1 dl vettä 
10-20 tippaa eteeristä öljyä

Kaadan yleensä kaikki ainesosat hieman isompaan pulloon ja ravistan kunnolla, jotta öljy sekoittuu hyvin. Sitten kaadan seoksen kauniiseen lasiseen limsapulloon. Pyykkietikkaa ei kannata valmistaa suurta satsia kerrallaan, sillä eteeriset öljyt voivat haihtua.

Pyykkietikkaa käytetään siis huuhteluaineen tapaan. Se pehmentää pyykkiä, poistaa tahroja ja antaa vaatteille raikkaan tuoksun. Se myös puhdistaa pesukonetta ja estää pesuaine saostumia.
Mieheni, joka on tuoksuyliherkkä, ei siedä minkäänlaista huuhteluaineen tuoksua vaatteissaan. Kun meillä käytetään vielä tuoksutonta pesuainettakin, niin mielestäni pyykit haisevat tunkkaiselle tullessaan koneesta. Pyykkietikka on ollut ollut vastaus tähän ongelmaan. Jos pyykit tuoksuvat etikalle märkinä, niin haju kyllä poistuu pyykkien kuivuessa. Sopiva määrä pyykkietikkaa koneellista kohden on pieni loraus, ehkä n. 0,5 dl.

Mukavia pyykkipäiviä!








keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kasnäs


Meille on muodostumassa sellainen perinne, että vietämme vappua Kasnäsin kylpylässä Turun saaristossa. Mieheni äiti hoitaa aina matkan varauksen ja maksun, eli parempaa lomaa en voi toivoa! Kasnäsissä on erillinen kylpylärakennus ja hotellihuoneet sijaitsevat simpukanmuotoisissa "rivitaloissa". Meillä on aina ollut väliovella varustetut huoneet, mikä on ollut kätevää pienen ukon kanssa, kun aina on joku siinä vahtimassa.
Kylpylässä on lasten allas, harjoitteluallas, poreallas, kaksi 25 metrin rataa kuntouimareille ja kylmäallas. Paikka on tosi kiva vauvoille ja taaperoille, altaat ovat turvalliset ja hyvin vauvauintiin sopivat. Uimavaipan saa respasta.
Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa höyrysaunassa ja se oli ihanaa! Bo nautti myös lämpimästä höyrystä, vaikka perinteisestä saunasta hän ei juuri perustakaan.

Sää oli tänä vappuna aivan kamala! En tainnut ottaa ainuttakaan valokuvaa, joten nämä Kasnäsin kuvat ovat viime vuodelta.
































Poikkesimme menomatkalla Tammisaaressa, jossa mieheni on käynyt armeijan, sekä Kemiönsaarella ihanalla kirppiksellä nimeltään TjudaSkola. Kirppis ei ole ihan oikea sana kuvaamaan TjudaSkolania, enemminkin antiikki/kuriositeetti/perinnerakentamisenvaraosaputiikki. Meidän mukaamme tarttui mm. seinälle kiinnitettävä oljylamppu. Sellainen Muumeista tuttu, jossa on simpukanmuotoinen taustapelti.


















Kasnäs on kiva kohde kesälomareissulle. Sieltä pääsee helposti retkeilemään muihinkin mielenkiintoisiin kohteisiin, kuten Bengtskäriin tai Rosalan Viikinkikeskukseen.
Turun saaristossa taitaa olla vahvempi meri-ilma kuin täällä Sipoossa, sillä minua väsyttää siellä valtavasti aina! Uiminen ja minigolf on toistaiseksi riittänyt virikkeksi minulle, mutta ehkä vielä joskus pääsen majakkasaarellekin.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Raksa Update: Terassi


Terassi valmistui kokonaisuudessaan jo viime kesänä, mutta olen unohtanut esitellä sen.
Ihan ensimmäisiä asioita mitä raksalla alettiin tehdä, oli terassin valaminen. Puusta rakennettiin valumuotti, joka täytettiin betonilla. Sisusta täytettiin kivimurskeella, jonka päälle valettiin myös betoni.
Kuivumisvaiheessa lattiaan tuli muutama halkeama, jonka vuoksi siihen jouduttiin laittamaan vielä bitumihuopa ja laudoitus. Ilman halkeamia lattia olisi saanut jäädä betonipintaiseksi, mutta minkäs teet.














Terassiin valettiin kiinnitysraudat joihin hitsattiin kiinni metallitolpat kaiteita varten. Kaiteet piti tulla mustaa lasia, mutta halusimme tässä vaiheessa säästää rahaa ja ne tehtiinkin puusta.


















Lattian maalaamme ehkä tänä kesänä, ehkä seuraavana. Väriksi olen ajatellut vaaleaa harmaata, noiden meidän kallioiden väristä.

Terassi on valtavan kokoinen. Sinne mahtuu sohvaryhmä poikineen. En ole vielä keksinyt, että missä niitä kalusteita säilytetään talvella. Sitä tosin on turha murehtia nyt, kun mitään kalusteita ei edes ole. Olemme jo parin vuoden ajan katselleet K-Raudassa Cellon Stardust pöytää penkkeineen. Se on sävyltään ja muodoltaan ihan täydellinen. Jospa se viimein tänä kesänä muuttaisi meille. Sitten loppukesästä, kun alennusmyynti on alkanut.




Terassi on niin suuri, että sinne mahtuisi paviljonkikin. Ongelmana on merituuli, joka on välillä tosi voimakas, ja tuollaiset katetut jutut lentää varmasti äkkiä pellolle. 
Paviljongin lisäksi haaveilen suurista valurautaisista kukkaruukuista, mårbacka-pelargoneista ja keraamisesta hiiligrillistä. 
Tänä kesänä emme vietä paljoakaan aikaa talollamme, joten en tiedä onko vielä järkevää sisustaa terassia. Jos tulee oikein lämmin kesä, niin houkutus on varmasti suuri. Jos taas jatkuu samalaisena, kuin tämä kesäkuun alku lupailee, niin antaapi olla. Pilkkihaalareissa grillaus ei kiinnosta, eikä paviljonki lämmitä edes mieltä.





* piirretty kuva Bo:n lempikirjasta "Työmaalla tapahtuu"
  paviljongin kuva: Clas Ohlson